REVIEWS

Eyes Unfolded -07:

Heathen Harvest
How much more brilliant music can Finland possibly unleash upon the world? Or better yet, how many bands release an absolutely brilliant album as their debut? Eyes Unfolded is fantastic on a great number of levels, ranging from pure musical genius to atmosphereic melancholy on an entirely different landscape of reality than I have envisioned before. The music found on Eyes Unfolded is a unique mixture of influences from groups like Green Carnation, Empyrium, and My Dying Bride, with perhaps a touch of My Shameful or The Gathering thrown in. This is definitely fantastic death-oriented doom metal. This band definitely doesn't deserve categorization, but they have perfected the art of talented slow doom. Some bands keep it short, and the ones who allow the music to take a long path end up going more towards bleaker music like Funeral Doom in order to remember their parts. Eyes Unfolded is elegant and intricate, it weaves patterns of musical exstasy through the air and enters the listeners mind dancing a melancholy melody through aural passion. This is beauty.

Terhen formed in 2004 (making the fact that this album is incredible even more impressive) under the alias of Thamuz. This band released one demo which was of a blackened death nature and, from what I understand, was never released on the public. The band was offered an opportunity to make a music clip for a talent show in Beijing and did so to promote their band. After this, they released another demo entitled "Self Crusifixion MMV". This is the demo that landed the band a deal with firebox records, but also saw the departing of their drummer at the time. It was at this time that the band decided to change their name to Terhen and begin the recording process for their debut album on Firedoom Records. The new drummer was Joni Romo, whom was also drummer for the unsigned thrash metal act "Chrome".

The point is this: Terhen is a band that more or less found each other and clicked immediately under the Terhen banner. While things may have been rough as Thamuz, they now have their definitive identity and the music has paid off more than anyone probably could have expected. They quite possibly have some of the most beautiful keyboard melodies in gothic doom vanity today, although they themselves may not realize it. My only hope is that they embrace this identity and don't attempt to change it in anyway. Terhen has their own path right now. Firebox has done nothing but impress me up to this point. so this is another band and record label to support. Get this album now!

Lord Lycan / Heathen Harvest

Corazine
A tinge of doom and black metal inform the mid- and downtempo heaviness that is Terhen. Ubermoody and thick with atmosphere, this metal act moves along at its own pace but offers crushing riffage and a sharp juxtaposition of amazingly heavy death vocals and lush female clean vocals. Terhen brings a gothic beauty to the crunch of death metal and offers a sound that boasts a little originality as well as healthy respect for the contributions of now classic acts with its doomish goth-death offerings.

Corazine

Hardrock Haven
The record starts with an ominous passage filled with slow drumming powerhouse riffs and and an eerie keyboard accompaniment.

What the hell is he talking about, you ask? Well although this could possibly describe dozens of black and death metal bands around the globe it may not have ever been bone this well before.

The band is the Finnish band Terhen (the Finnish word for Fog) and the death metal vocals that jump in are so darn pernicious that the combination of all these excellent efforts is barely believable.

The album Eyes unfolded consists of five songs that last 53 minutes and is so dark and complete, that it seems like you just spent an eternity on the wrong side of the Hades river. Yet at that very moment you find yourself hitting the repeat button so that this will be the only music you hear until you swallow your last dirty breath of air on this God Forsaken Earth.

Pretty fucking powerful huh? Well the description can’t do this maniacally beautiful orchestra its proper justice. These guys are labelled atmospheric doom metal but they seem to fit into the death metal stable slightly better. Either way they have about as good a concept of how to produce quality metal as anyone has in years.

The band that is the closest resemblance is Funeral and Terhen bares only traces of their qualities. The point is this band is unique, blending punishing atomic layers of vicious beats and riffs with the most docile melancholy of rhythms and melodies on the keys and violins. Over top of that is the finishing touch the killer aggressive death growls/vocals of Jyri Pylvänäinen.

Wow, this fucking band needs to really be discovered by the international metal scene and lauded for their abundant talents.

The ultimate compliment is possibly the ability to stick this CD in the player and simply let it play for nearly the next hour. There is such flow and beauty mixed with pain and suffering that the album could be a biography of virtually anyone’s life.

All five songs are masterpieces and could stand on their own on any bands death or doom metal album.

Rhythm guitarheads will enjoy the riffs on “What Truly is real” as they may the most decapitating in years.

The most interesting part is the female vocals of Elisa Pellinen that sneak into the third cut “Last Moments” and provide even more depth as the contrast between her and the masculine growls is stark and wonderful.

Folks if you like music of any kind but especially the darker styles this CD is for you. Pick one up at Plastichead as soon as you can.

8.4/10 Matthew Hoffman / Hardrockhaven.net

Smother Magazine
Blackened death metal that hits a steady fast gait and never looks back, Terhen boasts gothic edges and melodic undertones that is as crazy as it is sick. “Eyes Unfolded” may only have five songs but the length is almost 54 minutes of twisted blackened gold. Crushing guitars are armed with thundering percussion and gnarled vocals so evil, it drips blood and puss.

-J-Sin / Smother Magazine

Lords Of Metal E-zine
Firebox Records has discovered many new bands that would not have reached us if they were not in the running. This label has an incredible talent to localize the most eminent creative activities and offer them a contract then. Most of the time we are dealing with doom/death bands which have overcome the first problems and are mature enough to record a first full-length album.

Next in line is a band called Terhen. This collective took its first steps in 2004, under the moniker Thamuz. Initially they used to play black/death, but in the end they evolved to melodic doom/death, facing some line-up changes in the meantime. A strange opportunity occurred when they got an offer to write music for a fashion show in Beijing. An unusual form of publicity, but fortunately it only had positive results for the band. In the fall of 2005 a first demo was recorded and soon after this they were approached by Firebox. 'Eyes Unfolded', the first-born effort, was recorded with a new drummer and late minute addition Elisa Pellinen for some female vocals contribution.

Five tracks, all of a respectable length, so that 'Eyes Unfolded' offers fifty-four minutes melodic doom metal that will surely appeal to aficionados of the genre. Pace is kept rather slow, but not snail-slow. Death grunts and contemplative chants are intermittent, while some occasionally screams refer to the black metal past of the band. Do not be disheartened by the contribution of female vocals, for they only pop up in the third track. A great add to the music I would not call them; just give me the male wallowing in sorrow and distress, partly spoken, partly intelligible grunts in ''What Truly Is Real'. Keyboards lay down a floating background of atmospheric pads and the fade out with piano and fresh Finnish cascades make you dream away. Female vocals are used in a better way in 'Wandering' - here they come a bit closer to Draconian - but fortunately this mainly remains a proper melodious doom/death album that means once again a fine discovery of a new band for fans of the genre, including me.

85/100 Vera / Lords Of Metal E-zine

Keysandchords.com
Ik verheugde me al sterk toen dit schijfje uit mijn bus kroop. Wat een geslaagde en expressief gevisualiseerde cover! Terhen is een jonge band. De bandbiografie leert me dat Terhen ontstaan is uit Thamuz, een drietal jaar terug. De roots liggen binnen de death – en black metal en dat hoor je nog wel. Maar toch zou ik de muziek van dit sextet eerder in het doom metal hoekje plaatsen. Uiteraard, zonder pejoratief te doen. Dit debuutalbum ‘Eyes Unfolded’ telt vijf nummers, goed voor een speelduur van 54 minuten. De eerste beide nummers hebben het volledig van een zware doomy sfeer: log ritme, zware gitaren, een klein sneetje keyboards. Maar wat me vooral pleziert is gitzwarte grunt van zanger Jyri Pylvänäinen. Loodzwaar! Sinds enige tijd bedient Terhen zich ook van een vrouwelijke stem, onder andere te horen op ‘Last Moments’. Je voelt wel dat dit nog niet helemaal snor zit, maar ik bespeur wel veel potentieel. Het doet me denken aan het debuut van Myriads’ ‘In Spheres Without Time’ (1999 Napalm Records). Ook hier had ik datzelfde gevoel van “het moet nog uitbreken”. Onderschat deze band niet. Je zal bij het beluisteren van ‘Eyes Unfolded’ je hier en daar wel storen aan de productie, die me soms niet optimaal afgestemd overkomt. Maar dat komt alleen maar het rauwe, authentieke geluid van metal ten goede.

4/5 Gerry Croon / Keysandchords.com

G.A.S.P.etc.com
Terhen is a six piece band from Finland, playing what is best described as melodic doom. This is their first full release, following a couple demos and also a recording that was used for a fashion show.

"Influences" kicks things off, in a rather slow and stark manner. Sparse guitar, industrial sounding drums, and eerie keyboards lay down the opening of the track. It sort of reminds me of Blut Aus Nord's latest in a way, but it is definitely more structured than that. It picks up a bit around the time the vocals come in, but never gets above a slow pace. The vocals range from gruff doomy growls, to almost black metal rasps, both fitting the music well. "Six Months" is more of a straight ahead doom track, with double bass pounding away on the bottom end and chugging guitar riffs churning throughout.

"Latest Moments" gives us our first chance to hear vocalist Elisa Pellinen, who along with new drummer Joni Romo are the latest additions to the band. She adds her beautiful voice to nice melodic doom track, which is a great contrast to vocalist Jyri Pylvänäinen's deep growls and rasps. The best cut, "Wandering", finished up the disc in a fantastic manner. At once heavy and doomy, yet eerily melodic with Elisa's vocals carrying much of the song, this is a great way to finish of the disc.

Terhen is a young band, and this is a might impressive debut effort for them. With the first three tracks being from Thamuz' (Terhen's former moniker) 2005 demo, it will be interesting to see what their all new material will be like.

B (Good) Goz / G.A.S.P.etc.com

NecroWeb Musikmagazin
Wie beginnt man ein Review über eine weitere Band aus Finnland? Verweist man auf die Klasse dieser nationalen Musikszene, die stets neue, unverbrauchte und hochklassige Gruppen auszuspucken scheint? Oder schert man alle über einen Kamm und wirft der dortigen Musikindustrie Fließbandproduktion und Massenware vor?

Im Ernst, keine Ahnung! Ich weiß nur, daß mit Terhen mal wieder eine extrem krasse Band aus dem hohen Norden zu uns ins heiße Deutschland geschliddert kommt, um uns mit einer ziemlich düsteren Doom/Death-Scheibe die Freude am Leben zu nehmen. "Eyes Unfolded" 'entfaltet' und entpuppt sich von der ersten Sekunde an als stimmungsschwerer, epischer Trauermarsch, der mit überlangen Tracks langsam und bedrohlich an uns vorüberzieht. Dumpfe, abgründige Akkordfolgen, ein sehr (gewollt) hohl und leer klingendes Schlagzeug weht wie aus der Ferne herüber und lange pechschwarz zeichnende Keyboardklänge reißen den Hörer hinab in einen Mahlstrom aus Tod und Stasis. Die sehr kehligen Growls von Frontmann Jyri werden teils mit hohen, schwarzmetallischen Screams hinterlegt, was dem Ganzen eine zusätzlich gespenstische Atmosphäre verschafft. Sehr gelungen. Klanglich geht man weniger in die Jammerecke, sondern donnert mitunter ziemlich böse und dunkel wie alte My Dying Bride zu "As The Flower Withers" - Zeiten durch den Raum. Ab "Last Moments" packt man mit Sängerin Elisa eine klare Frauenstimme drauf, was den Songs ab und an eine Brise frühen Mittneunziger Gothic Metal verleiht; die Dame klingt aber leider etwas zu gepresst, was für Abstriche sorgt. Macht aber nix, die Tracks präsentieren sich so stark und gekonnt von Hoffnungslosigkeit verbreitender Finsternis durchzogen, daß dieses Manko nicht ernsthaft ins Gewicht fällt.

Nach Hanging Garden sind Terhen wieder einmal ein Grund, die Doom Metal Szene auch 2007 als quicklebendig zu bezeichnen, stark produziert wird sie allemal. Wer sich fragt, wie Paradise Lost wohl geklungen hätten, wenn nach "Gothic" kein so immenser Schnitt gekommen wäre, kann hier mal gern reinhören und ein wenig spekulieren.

NecroWeb Musikmagazin

Das Metal-magazin im Netz
Für eine Doommetalband haben die Finnen TERHEN eine recht ungewöhnliche Geschichte. Im Januar 2004 unter dem Namen THAMUZ gegründet, veröffentlichten sie im Mai jenes Jahres vier Promo-Songs. Nach der Veröffentlichung und der Fertigstellung einiger weiterer Stücke bekamen sie ein ungewöhnliches Angebot, eventuell gleichsam ihr Karrieresprungbrett; für eine Modeshow in Peking sollte die Band einen Musikclip schaffen - ein Angebot, dem sie nach Eigenaussage nicht widerstehen konnten. Die Show lief gut und die Band war zufrieden mit dem unüblichen Weg der Promotion. Da ich mir nicht erklären kann, inwiefern sich eine Modeshow mit Doom/Death vereinbaren lässt, will ich diesen Part einfach außen vor lassen; auf die Musik hat das im Grunde eh keinen nennenswerten Einfluss.

Nach Fertigstellung der Demo "Self Crusifixion MMV" im Oktober 2005, zusammenhängend mit einigen Turbulenzen bezüglich des Line-Ups der Band, flatterte bald der Vertrag mit Firebox Records ins Haus. Kurzerhand erfolgte die Umbenennung in TERHEN, was auf Deutsch übersetzt Nebel bedeutet. Unter diesem Namen nun schuf die Band mit "Eyes Unfolded" ihr Full-Lenght-Debüt; schon auf ihrem ersten Album zeigen die Finnen, wo es lang geht!

Musik auf die Nationalität ihrer Schöpfer zurück zu führen, ist sicher oftmals problematisch oder unangebracht; dennoch: TERHENs Interpretation deathlastigen Dooms ist einfach durch und durch finnisch. Tiefe, langgezogene Growls und ab und an schmerzerfüllte Screams, hypnotisierend-langsames Drumming bis hin zu Doublebass im Midtempo, tief gestimmte Gitarren, mal walzend, mal melodisch-weinend, und atmosphärische Keyboardklänge. Atmosphäre ist alles; hierbei bedeutet das schlichtweg Melancholie und Traurigkeit bis hin zu tiefster Depression. Die Annahme des typisch finnischen Gefühls der Musik wird bestätigt durch die Nähe einer leider längst aufgelösten und wohl auch vergessenen Kombo; TERHENs Landsmänner UNHOLY, die in den 90ern mit ihren markanten Klängen in den Bann zogen. "Eyes Unfolded" geht - stimmungsmäßig und auch vom musikalischen Aufbau her - in eine ganz ähnliche Richtung, besonders der Opener "Influences". UNHOLY-Fans dürfen also erfreut sein und dieses Album einmal lauschen, wenngleich ich Gedanken, "Eyes Unfolded" sei nun ein Klon, auf der Stelle verneinen muss. Ähnlichkeit ist vorhanden, Plagiatsgefahr aber nicht. Um nicht zu euphorisch zu werden, sei allerdings gesagt, dass UNHOLY die weit stärkere Band sind. Ihre eigene Qualität stellen TERHEN auf dem Album eindrucksvoll unter Beweis; zwar ist das Schema der düsteren Growls in Kombination mit zarten Melodien und allgemein erdrückender Atmosphäre sicher nichts Neues, und auch ist die Scheibe keine Neuerfindung des Rades; TERHEN allerdings zelebrieren die schmerzerfüllten Weltschmerzhymen auf einem solchen Level, dass es - falls es nicht ungeschickt ist, bei diesem Sachverhalt davon zu sprechen - eine Freude ist, ihnen zu lauschen. Zu der schmerz- und hasserfüllten Seite, die sich primär durch die kalten Growls und die tiefen Riffs veräußert, gesellt sich noch eine fragile Melancholie, ein Genuss bitter-süßer Zerbrechlichkeit; gemeint ist der Gesang Elisa Pellinens, der die letzten drei Songs veredelt. Das beste Beispiel ist das Schlussstück "Wandering"; zart, zerbrechlich, labil und melancholisch trifft auf hart, düster, morbid und schmerzend hasserfüllt. Auch der Wechsel von Growls und weiblichen Vocals ist keine Erfindung der Band, wird allerdings so dargeboten, dass man die Beliebtheit des oftmals viel zu kitschigen "Die Schöne und das Biest"-Schemas sofort nachvollziehen kann. "I want to fall asleep and never wake up."; sobald man in der Musik TERHENs versinkt, sich darauf einlässt, und vollends die Atmosphäre aufsaugt, glaubt man dies der wunderschönen Stimme von Elisa sofort.

Kommen wir zum Fazit; "Eyes Unfolded" ist stark, ziemlich stark. Wer generell eine Vorliebe für Doom a la UNHOLY - Finnland eben - hat, und sich auf TERHENs Musik einlässt, wird von der Atmosphäre aufgesogen. Nichtsdestotrotz hat das Album auch Schwachstellen: Einige Synthesizerteppiche wirken zu schwülstig, teilweise kommt das bei "Last Moments" sehr zum Vorschein. Ab und an rutscht die Band bei der Gratwanderung zwischen hypnotisierend atmosphärisch und unspektakulär monoton in die langweiligere Richtung ab; glücklicherweise ist das selten der Fall. Erwähnte Schwächen allerdings werden durch die angeführten Stärken, derer das Album viele hat, zur Genüge wettgemacht. Auch wenn wir keine Neuerfindung des Rades haben und die Band in Gefahr läuft, in der Doommetalszene unterzugehen, wenn sie ihren Stil beim nächsten Output nicht einzigerartiger werden lässt, bekommt das Album wegen seiner überzeugenden Atmosphäre und der von mir getesteten Langzeitwirkung noch knappe acht Punkte.

8/10 Olvido / Das Metal-magazin im Netz

Schwermetall
Der Beginn des eröffnenden Stückes "Influences" von "Eyes Unfolded", dem neuen Album der finnischen Doomster Terhen erinnert stark an deren Landsleute Unholy.

Terhen schreiben hier das Wort Depression komplett in Grossbuchstaben. Schlagzeugtakte im Zeitlupentempo. So langsam, dass man sich zwischen zwei Snareschlägen locker und entspannt ein Bier aus dem Kühlschrank holen könnte. Dazu enorm schwermütige Gitarren und düsteres Todesgrunzen, vermischt mit schmerzerfüllten fiesen Schreien. Leidende Keyboardteppiche runden das Bild ab.

Wenn man Bands wie Terhen wirklich zuhört und sich mit Leib und Seele auf deren Musik einlässt, dann kann man in etwa nachvollziehen, wieso Finnland das Land mit der höchsten Selbstmordrate in Europa ist. Denn fröhliche Momente kommen während der fast vierundfünfzigminütigen Spielzeit von "Eyes Unfolded" zu keiner Sekunde auf. Es ist dunkel. Sehr dunkel. Und wenn du deine Augen schliesst, stellst du fest, dass diese Dunkelheit bereits dein Herz erfasst hat und kein Sonnenstrahl ab sofort in der Lage sein wird, deine Seele zu berühren. Dir wird kalt. So kalt, dass du der Ansicht bist, splitterfasernackt mitten in der finnischen Pampa zu stehen. Und das selbstverständlich im tiefsten Winter. "Six Months" soll dem Hörer wohl zu verstehen geben, dass das ganze Leben ausschliesslich aus Trauer und ohnmächtiger Wut besteht.

Auch die restlichen drei Nummern weichen keinen Deut von der einmal eingeschlagenen Marschroute ab. Doom/Death Metal wie er wohl nur in Finnland vorkommen kann.

12/13 Mictlan / Schwermetall

Idioglossia.de
Langatmiger Doom-Death mit Keyboardunterstützung zum Suhlen im eigenen Elend ist TERHENs Ding. Müßig zu erwähnen, dass sich die Finnen in das Programm ihrer Plattenfirma einreihen und dabei ihr Publikum unangenehm Schlange stehen lassen.

„Eye´s Unfolded“ hat nämlich beträchtliche Längen ind seinen ausladenden Tracks, welche ohne Hooklines und somit Wiedererkennungsmerkmale auskommen. „Last Moments“ ist vielleicht nicht ganz so hoffnungslos von Stimmung und Aufbau her. Es dominieren dort zunächst Orgel und Elisa Pellinens angenehme Stimme, ehe sich erneut der verhängnisvolle Schwerklang Bahn bricht. Von zaghaften Doublebasseinsätzen in „Six Months“ sollte man sich hinsichtlich des Dralls dieser Musik nicht täuschen lassen – es geht kaum voran, eine Bewegung oder Entwicklung, die auf eine bestimmte Absicht hindeuten könnte, ist nicht auszumachen. TERHEN möchten nichts Anderes, als sich und ihre Klientel herunterzuziehen, vergessen aber in „What Truly Is Real“, dass ewiges Wasserrauschen eine nicht nur sprichwörtlich plätschernde Atmosphäre hervorruft. Intensität verpufft, wenn Stilmittel überstrapaziert werden.

Diese Album ist bei weitem zu lang, nach maximal zwei Tracks alles gesagt, ohne dass ein richtiges Lied geschrieben worden wäre. Wo Riffs nur den Sound verdichten, Vocals die eine Message nur im klanglichen Kontext erahnen lassen (nein, Frohsinn ist´s nicht...) und Synthesizer wenig markante Soundeinstelllugen fahren, da macht sich Beliebigkeit breit. TERHEN sollten wie auch manche ihrer Labelkollegen straffer vorgehen, auch wenn sie dann die Die-Hard-Doomster verschrecken. Derlei emotionale Einseitigkeit lässt kalt, wenn man halbwegs gefestigt durch sein Leben zu gehen versucht. Sie ist weder realistisch noch über längere Zeit hinweg reizend. Guter Doom hilft bei der Lebensbewältigung; das tut diese Band nicht.

FAZIT: Einmal mehr sind TERHEN eine Gruppe, die im Sumpf des Röcheldoom nicht hervorsticht und dem Genre keine neue Facette hinzufügt, es nicht von seinem Spezialistenstatus befreien kann noch will. Die frühen Neunziger sahen in Großbritannien große Songsschreiber in diesem Bereich heranwachsen; davon hört man hier nichts, und am Tagesende, sei es auch noch so dunkel, kommt es doch vor allem auf gute Stücke an, nicht wahr?

Andreas Schiffmann / Idioglossia.de

LivinForMetal.com
Finland’s Terhen has had a somewhat unusual beginning to their music career. Before creating their debut album, they had made a music clip for a fashion show in China. This is not exactly the path any band would take in deciding to get serious about making music, but the sextet eventually decided to make a run at it. The first signs of results can be found in the band’s debut album Eyes Unfolded, which despite the awkward title, does include some very good attempts at doom metal with a touch of death and gothic metal for good measure.

Terhen is not just a run of the mill doom metal band. While it seems that they owe much of their sound to bands like My Dying Bride and Draconian, they are not blatantly ripping off the bands. Rather, they keep things on the bleak side with no real signs of hope, as evidenced by the many instances of building up the music, only to have it drop suddenly. Despite the listing of both male and female vocals, the male vocals dominate much of the proceedings in a growling manner. The female vocals only appear on Last Moments and Wandering, and they, along with what can only be described as “spoken word droning” that opens What Truly is Real, offer a small change of pace from the norm. When the music on Eyes Unfolded changes tempo, it is often segueing from the violent parts to the calm parts while the calm parts suddenly give way to the violent parts. The keyboards are a double-edged sword on the album, as they can provide good atmosphere in one instance and just be annoying the next. Nothing about the rest of the music stands out in any way, and that’s good because it does a better job of providing the atmosphere. All of this is helped by the rather clean production, which makes every note sound more painful by the second.

In many subgenres, it is often difficult to stand out, much less try and improve upon at the innovators have done. Terhen is not quite on the level of My Dying Bride, but they have the tools necessary to make that claim down the road. Eyes Unfolded is a good start, but choosing less cheesy album titles would help the band in their quest to be taken more seriously.

7.5/10 Doclindgren / LivingForMetal.com

Deadtide.com
Terhen are a hammering funeral doom band that doesn’t mess around. This is very slow heavy doom with three different vocals, growling, rasping and female. The female vocals aren't a big part of the album, appearing only on one song. The growls are very nice, reminiscent of Nick Holmes who mixed clarity with harshness like few vocalists ever have. The higher rasps are quite solid too, though they aren't all that special to my ears. The drums and bass are a hammering, plodding, weapon of rhythm that is singleminded bordering on militaristic. They even bring in some keyboards and violins just to add some spice to the mix. These come in handy during some of the more ambient passages in the songs. I guess they don't want to just make it all heavy and collapse the listener's ribcage. While we all love slow, crushing heavy doom no one wants a monotonous record. Terhen don't even come close to making one. I liked the female vocals as they reminded me of Anneke van Giersbergen but to be honest it's probably a good thing they only appeared in two songs. The album has five songs and lasts fifty-three minutes; needless to say the songs are quite long. However they do go by quickly. Overall this is a pretty solid record. Maybe it's not the most original record but it does the job quite nicely. That job being castigating the listener for being such a loser when he lacks the energy to do it for himself. This is quite the downer of a record. Well done.

K. Huckins / Deadtide.com

Metal To Infinity
This band might be unknown for most of you readers; perhaps there are a handful of metalheads that got in touch with the likes of Terhen with their previous name Thamuz. This last one changed their name in 2006, and so Terhen was born, in a cold and dark world. The meaning of Terhen is Finnish for 'Fog', and that's a good indication how the music of this band will evolve while listening.

The first promotional activity that Thamuz undertook was creating a music clip for a fashion show in Beijing, which is rather unique in this musical genre. The next move was entering the recording studio to take hold of their first demo ''Self Crusifixion MMV'' in 2005. The three songs that were recorded were sent to various record labels and after shopping around, the band got in touch with Firebox Records that offered them a deal.

The name Thamuz changed into Terhen, and the six members were ready to aim for the next goal in their career. ''Eye's Unfolded'' is the first release of Terhen, and although there are only five tracks on this silver layer slice, it's taking more than 50 minutes to finish the trip.

If you ask the band what musical style they bring, you might hear Doom metal. Although this is just a method of approach, Terhen is much more than just Doom. The band adds a lot of melody in their songs that vary from 7 to 13 minutes in length. The opener of ''Eye's Unfolded'' is called 'Influences' and after a slow, dragging and spherical warming up piece, the band switches into cold, benumbed and insensible black metal at low speed. Adding Elisa Pellinen as female vocals and Marianne Mieskolainen on violins and keyboards might apply more deepness into the tracks. The male vocals are raw and intense and fit like a glove with the musical interaction. Jyri Pylvanainen is responsible for this great job, and he brings the cold shivers along my spine when his growling emerges from the cold underworld.

The music of Terhen isn't simple or just a piece of cake. No, you will need some spins to get deeper into the songs, the atmosphere and the vibe that is created on ''Eye's Unfolded''. Aren't those the best albums, those that don't reveal their secrets from the very first moments? It might be a hard nut to crack, and perhaps, some won't have the time, the courage and patience to maintain the job 'till the end, but I would suggest to give it a try. My rating: 85/100

Patrick de Sloover / Metal To Infinity

Fast Of Hate and Fear
Terhen is a funeral dirge / doom metal sextet, which formed sometime around 2004 in the land of forests and a thousand lakes, Finland. Originally they started under the moniker Thamuz, and leaned more towards black metal in genre. In 2005 they released the Self Crucifixion MMV three-song demo themselves, and have since found a home on Firebox Records. At five songs, I thought this would be an EP, but clocking in at a few minutes short of an hour, Eyes Unfolded is a dirge-y long player indeed. One of the more interesting aspects to Terhen's music is that it isn't simple doom, but an amalgam of said genre, with elements of coldwave industrial, a bit of gothic metal, and a touch of Krautrock's more ambient psychedelia. While the guitar plays a large role on this recording (it is doom, you know), the keyboards play just as big of a part in solidifying the sound, and while they are mostly somber, they are sometimes cheerfully playful - coming off like children playing in the ruins of war. The violin (played by keyboardist Marianne Mieskolainen) often give a Disintegration-era The Cure feel to the grim doom, as do the lush vocals of Elisa Pellinen on the tracks "Last Moments" and "What Truly Is Real". One good thing I can't do here is point out a musical reference. While it's funeral doom and comparisons can be made to some of Funeral, Thergothon, or My Dying Bride's material, Terhen really stand well enough on their own. I guess you're just gonna have to give Terhen a listen on your own, and figure it out for yourselves.

Fast Of Hate and Fear

Metal Reviews
It is an interesting way to get your metal band jumpstarted by making a recording clip for a fashion show in Beijing. Whatever works, I guess, and Terhen’s way was the most unusual. At any rate, this endeavor apparently reenergized this Finnish band and made them to change not only the moniker (from Thamuz), but also the style. They went from something with black/death influences to becoming almost classic these days in Finland, the sound of atmospheric funeral doomdeath. The stuff Skepticism and Shape of Despair made legendary.

Carried by unhurried double bass and rolling drum fills in Six Months, classic minor funeral melody in Last Moments and towering bellows courtesy of Jyri Pylvanainen throughout Eyes Unfolded, Terhen is very adept, for a young band, at capturing a sense of tension and even tragedy (Six Months). Their use of synthesizer and quite prominent keyboards makes their funeral doom not as warm and earthy, but instead gives it this eerie withdrawn coldness. Coupled with mechanical, nails-in-the-coffin, rhythm on the opener Influences, it gives the song, and many other places on the album, a strange sense of stillness, of time frozen here forevermore. The things are a bit different on the closer Wandering, which is heavier, darker, and a lot more guitar driven than anything else on the album, although ghostly synthesizers still do not let go in the end.

Just like Shape of Despair, Terhen has a lot of gaps and spaces in their lengthy tracks, where one is allowed to take a breath and use their own imagination to drift away. Unlike more experienced doomsters, however, Terhen’s song structure is way too predictable. You can tell which part would be coming next. An introduction of a melody or main riff, Jyri’s vocals appearance with the song growing stronger, a gap, another point of rising pressure, and the final letdown. The band would be well advised to work more on the “transitions” not simply butt-ending the parts together. One of Terhen’s way of mixing things up is apparently to add oh-so-popular today female vocals. Not singing in a duet with Jyri’s beast, Elisa Pellinen’s vocals are a little boyish for my taste, and thus fail to click with the sense of Terhen’s music even on their more gothic piece, like Last Moments. Draconian this is not.

A clearer production could also benefit Terhen. The violin is announced, but it fails to make an impact. The drums are a bit depressed and mottled, but that may change as the band has announced an addition of a new drummer lately.

The signing to Firebox is an absolutely positive move in this band’s career. This Finnish label specializes in the genre and could give these young Finns a lot of guidance and promotion. We would be happy to support them with coverage, as the potential is undeniably there.

Killing Songs : Influences, Six Months

74/100 Alex / Metal Reviews

Cosmos Gaming
As metal is currently experiencing resurgence, so is the often overlooked genre of doom metal. The newest group to join the new wave of doom metal groups is Finland's Terhen. Although one would think that the five song Eyes Unfolded was only an EP, it is actually their debut album with song lengths running close to 12 and 13 minutes a piece. While Terhen's atmospheric doom metal may not have a large amount of variation throughout the five songs, the music has a sense of maturity and excellent dynamic buildups that few bands can match with their debut.

Terhen uses both male and female vocals throughout the course of Eyes Unfolded. The female singing is clean and adds a very gothic feel to the music, while the male ones are all growls and help to give Terhen its definitive metal style. Each style of singing is used sparsely throughout the album, as the focus is on instrumental buildups and dynamic changes. However, what vocals there are definitely adds some extra life into this release, as the screaming is not harsh enough to alienate listeners who aren't usually into that style.

Eyes Unfolded follows the proven formula of solid doom metal: long and plodding instrumental sections with slow dynamic buildups throughout. Terhen adds in plenty of keyboard playing, which helps them stand out from many other doom metal bands. However, while repetition is expected in long doom metal songs, it feels as though the keyboard arrangements barely change at all throughout the course of the entire album. This isn't horrible, but it makes all of the songs blend together and leaves them without their own proper identity.

Terhen's debut album showcases a band that has great musicianship and knows their genre surprisingly well for a newer band, but don't offer enough variation to appeal to many listeners outside of the doom metal genre. For those people that are big on the genre this release is a must have, while everyone else may find it just a little too repetitive for their tastes. But even though the band has produced a debut that is on par with much of the doom genre, I am still convinced that we will see greater things still to come from them.

Chris Dahleberg / Cosmos Gaming

Digital Steel
Everyone who listens to Doom metal for a while knows it: the Finnish record label Firedoom is thé label if you’re looking for good Doom metal bands. Maybe it’s because there are so many good Doom metal bands in Finland, but they always know to find new talent. It must be sad in the land of the thousand lakes. One of the bands contracted by Firefox – or their sub department Firedoom if you will – is the Finnish (yes, again) Doom metal band Terhen. The band was formed in 2004 under the name Thamuz. They recorded a demo, which was for own rehearsal purpose only. After this, something happened which probably never happened before in the world of Doom: the band got invited to make the music for…a fashion show in Beijing, China. If I listen to the music, I really wonder what it must have looked like to see pretty Chinese girls walking down a catwalk while the music of these depressed Fins creates an suicidal atmosphere. I wonder what these girls were wearing…body bags?

Anyway, enough about fashion, you’re here to read about Doom! In 2005 Thamuz recorded another demo, called Self Crucifixion MMV, and this time the demo was meant to reach the public. Soon after recording this demo the band signed Firefox and changed their name to Terhen, which means fog in ancient Finnish. This year, the band released their first album under their new name, called Eyes Unfolded. The album start with the three songs which were also on Self Crucifixion MMV, so what we’re really looking at is an album with two new songs. Normally I would call that an EP, but after listening to the music on the record I can forgive this band everything. This is what depressed atmospheric Doom\Death is supposed to sound like. The raw grunt by Jyri Pylvänäinen, combined with the heavy guitar riffs of Markus Mieskolainen form a solid basis for this great album. Think about the old My Dying Bride and the grunted parts of Inborn Suffering and you know what to expect.

In the third song, Last Moments, we meet the voice of Elisa Pellinen, who adds nice female vocals. She doesn’t have an amazing voice, but some singing of her once in a while takes care of the variety of the album. After three songs the new part of the album start, but you can’t hear that if you don’t know it. The band created these two extra songs, added them to the old demo and called it an album and I’m glad they did! Eyes Unfolded is one of the better Doom metal album I’ve heard this year. Yes, this kind of music have been made before by many bands, but the compositions are great and the atmosphere is there. And atmosphere is what Doom is all about! Concluding: Firefox did it again! Hopefully we’ll see this band at Doom festival like the Dutch Doom Day’s or Doom Shall Rise somewhere next year.

95/100 Stefan / Digital Steel

Get In The Pit
Vuonna 2004 perustettu, alunperin Thamuz-niminen bändi, on saanut aikaiseksi viiden laulun verran levylleen Eyes Unfolded. On ensimmäinen kerta kun kuulen kyseisestä ryhmästä, joten ei ole harmainta aavistustakaan siitä mitä on luvassa.

Jo hyvin varhaisessa vaiheessa huomaan, että musiikkilajina on doom/death-metal. Oikeastaan, siinä vaiheessa kun levysoittimeni näytti viiden kappaleen kokonaisajaksi yli 50 minuuttia, ymmärsin ettei kyseessä voinut olla mitään nopeatempoista rallattelua. En kuulu doom metallin kannattajiin, mutta mielenkiinnolla otan haasteen vastaan.

Kuuntelen orkesteria sateisena kesäpäivänä, kun huomaan että aivoni ovat muuttuneet mössöksi ja sykkeeni on pudonnut jonnekkin 0-5 lyöntiin minuutissa. Yhtäkkiä herään siihen, kun näen unta kuinka maailma palaa ja minä sen mukana. Positiivisuus on tuntematon käsite juuri nyt. Tuntuu kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan. Synkkää ja laahaavaa räimettä kuuluu stereoistani koko reilun viisikymmenminuuttisen ajan, jättäen oloni tyhjäksi. Kuolemaa enteilevä örinä jää päähäni yhdessä synkkien melodioiden kanssa soimaan kuin kirottu. En jaksa. Olen vajonnut sohvan läpi maan sisään odottamaan noutajaani. Hyvästi.

Siinä vähän tunnelmaa yhtyeen tuotannosta, joka vallitsee lähes koko levyllä. Ainoana poikkeuksena on Last Momentsin naisvokalisti-vetoinen kertsi, jonka aikana aurinko on kuin onkin synkkien pilvien takana ja jaksaa hetken paistaa. Mutta vain hetken. Sama synkkä tunnelma jatkuu.

Kappaleet ovat pääosin hidastempoista synkistelyä, hyvin toteutettua sellaista. Tykästyin itse death-vokalisointiin, jota kevensi ajoittain puhdas, kaunis naisääni. Soundit ovat karut ja raskaat kitarariffit muodostavat edelleen synkemmän atmosfäärin. Kuten sanottua en ehkä ole paras arvioimaan tämän genren tuotoksia, mutta kyllä Terhenin meno on vakuuttavaa.

8/10 Tore Pedersen / Get In The Pit

Chambers Magazine
Taas Firebox, taas. Ahdistuksissani revin olemattomia hiuksiani, kun varovasti ujutan taas kerran Fireboxin julkaisemaa death/doom-albumia levykelkkaan. Oloni on tuskainen, kun odotan kaiuttimista alkavaa Swallow the Sun -apinointia. No, eipä sitä sitten ikinä tullutkaan.

Suomalainen Terhen tunnettiin aiemmin nimellä Thamuz, mutta kun black/death-hybridi jätettiin taakse ja suunnattiin askeleet kohti tuomion soita, niin myös nimeäminen päätettiin tehdä uudestaan. Terhenin demo "Self Crusifixion MMV" sai melko hyvää palautetta ja ilmeisesti siitä kiihoittuneena Firebox päätti julkaista yhden death/doom-albumin lisää tähän maailmaan.

Mennäänpä sitten siihen itse asiaan, eli miltäs se Terhen nyt sitten kuulostaa. Swallow the Sunin sijaan voisi ilmoille heitellä sellaisia nimiä kuin My Shameful ja Shape of Despair. Funeral doomiksikin tätä voisi kutsua ja bläkkis-vivahteet penetroivat äänivallin aina tarvittaessa. Murskaavaa, mutta samalla koskettimien hellästi kuljettamaa hautajaisveisausta.

Vokaalipuoli on ehdottomasti Terhenin vahvuus. Jyri Pylvänäisen murinan ja kärinän epäpyhäliitto on todella vaikuttavan kuuloista ja Elisa Pellisen lurittamat puhtaat osiot flirttailevat myös hieman gootismin suuntaan.

"Eyes Unfolded" kuuluu ehdottomasti kärkikahinoihin kun valitaan kotimaan parasta death/doom-viipaletta. Winteriin ja Esotericiin on tosin vielä matkaa, mutta genren ystäville tätä voi suositella vilpittömästi kaiken sen kuran seasta, mitä ilmoille on viime aikoina pusattu.

Teemu Lahtinen / Chambers Magazine

Noise.fi
Vuoden 2004 paikkeilla Keski-Suomen korpimailla sai alkunsa tunnelmallista tuomiota julistava yhtye nimeltään Thamuz. Bändi ehti tehdä yhden demon, joka sai osakseen suhteellisen hyvää huomiota alan mediassa. Sittemmin yhtye on vaihtanut nimekseen Terhenin, ja tuomiopäivän odotus jatkuu entistä painostavammassa ilmapiirissä.

Levy ei päästä kuulijaansa helpolla, sillä 50 minuutin kestosta huolimatta sille on päätynyt vain viisi vetoa. Yli kolmetoistaminuuttinen Influences aloittaa platan. Kappale kulkee aavemaisesti, ja raskaiden kitaroiden sekä örinävokaalien rooli on hallitseva, kunnes kahdeksan minuutin paremmalla puolella mukaan otetaan synkät, mutta tunnelmalliset synät. Muissakin kappaleissa, etenkin What Truly Is Realissa, liikutaan mahtavan kauhuelokuvamaisissa fiiliksissä.

Terhenin musiikki liikkuu muun muassa My Dying Bride -tyylisen doom metallin polkuja. Swallow the Suniakin on verrattu joissain yhteyksissä kuolevaan morsiameeni, mutta Terhen on paljon syvemmällä tuomion tiellä ja on raskaampi, painostavampi, armottomampi ja brutaalimpi, mutta samalla sen äänimaisema on viehkeän kaunis sanan tummemmassa merkityksessä. Raakaa ilmaisua värittävät erittäin tunnelmallisten koskettimien lisäksi paikoin kuultava Elina Pellisen naisääni.

Tuomiometalli on Suomessa tätä nykyä kovaa valuuttaa mainitun Swallow the Sunin lyötyä itsensä läpi tavallisten metallikuolevaistenkin keskuudessa. Terhen on edukseen kuitenkin enemmän marginaalitavaraa, enkä usko yhtyeen valloittavan tietä jokaisen sunnuntaidoommetallistin sydämeen, ja ehkäpä parempi juurikin niin. Mutta Terhen on kova lisä Suomen alati kasvavaan tuomiopäivänmetalliperheeseen.

4/5 Petri Klementti / Noise.fi

Vertigo
Ydinkysymys: Millaista musiikkia kesäisiin rientoihin ei kannata valita?

Viisi kappaletta ja viisikymmentäneljä minuuttia. Tämänkaltainen yhtälö tarkoittaa tietysti kiireettömällä tempolla varustettua doom metalia. Eyes Unfolded on kotimaisen Terhen-yhtyeen esikoislevy, ja lopputulos paljastuu varsin hallituksi varjojen maalailuksi.

Näiden doom-ottelijoiden sointia voi kuvailla yksinkertaisesti aavemaiseksi. Ilmapiirin kehittämisessä auttaa jatkuvasti kudottava syntikkamatto, joka leijuu muun musiikin yllä kuin pahaenteinen usvaharso. Siksi ei olekaan yllättävää, että yhtyeen nimi merkitsee nimenomaan usvaa. Hautaa lapioidaan verkkaisin lapioniskuin, onhan kyseinen kuoppa kaavailtu omaan käyttöön. Laulu koostuu pääasiassa Jyri Pylvänäisen death-mallisesta korahtelusta, mutta pariin otteeseen mörinämuurin halkaisee Elisa Pellisen kirkas naisääni.

Taannoin Thamuz-nimelläkin kulkenut yhtye rakentaa tuomion musiikillista muotoa yksinkertaisin mutta sangen tehokkain ja hypnoottisin keinoin. Kivirekeä raahataan, taival on kävykäs ja kuoppainen, mutta yhtäkaikki miellyttävän utuinen ja siten myös tunnelmallinen. Sulkekaa silmänne ja nähkää.

3/5 Panu Koski / Vertigo

Desibeli.net
Vielä viime demon aikaan Thamuz-nimellä esiintynyt Terhen soittaa deathdoomia. Sellaista, missä biisit ovat kymmenen minuutin molemmin puolin, rosoisiksi särjetyt kitarasoinnut saavat soida pitkään ja mieslaulajan mörinää pehmentävät tunnelmalliset synataustat ja ajoittaiset naisvokaalit. Omaperäisyyspisteet ovat siis vähissä, mutta tyylipisteitä on sentään jaossa enemmän.

Persoonallista kosketusta on ainakin Influencesin industrial-henkisessä taustahälyssä, joka kolisee tasaisen rytmikkäästi kuin tehtaan kokoonpanohihna (erinomainen tunnelmanluoja, vieläpä). Samaa trikkiä on käytetty myöhemminkin, ja on sinänsä miellyttävä ratkaisu luoda dynamiikkaa miksaamalla kitararaita varsin kovalle suhteessa taustoihin, joissa tapahtuu enemmän kuin mihin tarkkaamaton korva kiinnittää huomiota. Lisäksi mieleni tekee mainita Six Monthsin jylhä loppukiri. Perinteistä, mutta toimivaa.

Yllämainitun lisäksi levyllä miellyttää rosoinen soundi - tunnelmallisempi metalli on mennyt viime vuosina yhä enemmän puleeratun hötön suuntaan, joten on kiva, että jossain luotetaan vielä kulmikkaammankin ilmaisun voimaan. Mieleen tulee As the Flower Withersin aikainen My Dying Bride, vaikkei Terhen samanlaista alkuvoimaa saavutakaan. Mutta vaikka petrattavaa onkin paljon, mm. materiaalin vaihtelevuuden ja sen aidosti persoonallisen soundin suhteen, Eyes Unfolded on mainio aloittavan bändin tyylinäyte - ei tätä levyä hävetä tarvitse.

3.5/5 Mikko Heimola / Desibeli.net

IMPERIUMI.net
Thamuz-nimellä julkaistu Self Crusifixion MMV -demo oli hieman keskivertoa lupaavampi demo, ja nyt nimen vaihduttua Terheniksi bändin debyyttialbumi Eyes Unfolded osoittautuu ihan kelvolliseksi pelinavaukseksi pitkäsoittojen saralla. Jos bändi onkin biografiansa mukaan ollut alkuaikoina hyvinkin black/death-vaikutteista tavaraa, ovat jyrkempien genrejen ominaispiirteet nyt julkaistavalla ensialbumilla enää hienoisia vivahteita. Yhtyeen jossain Shape of Despairin debyytin suunnalla laahaileva death/doom on seesteisempää kuin oletinkaan. Samalla se on odotuksiin nähden myös virtaviivaisempaa, tylsempää ja tavanomaisempaa kamaa. Jotenkin uskalsin odottaa yhtyeeltä demon perusteella reilusti enemmän rosoa ja repivyyttä, mutta bändi onkin päättänyt aikuistua. Harmi sinänsä.

Demoon verrattuna Eyes Unfolded onkin kieltämättä kypsempi tuotos, mutta samalla se on myös yllätyksettömämpi ilmestys. Naislaulut, verrattain perusvarmat syntikkasoundit tai pääosin matalalta muristut miesvokaalit eivät liene kovin yllättäviä elementtejä death/doomissa, ja juuri näistä osasista Eyes Unfolded yksinkertaisten ja hitaiden riffien lisäksi rakentuu. Muutamassa biisissä, kuten What Truly Is Realissa käytetään lupaavasti urkumaisempia kosketinsoundeja, ja vaikka yleisemmin käytetty, viipyilevän kylmäkkä soundikaan ei kuulosta ylisokeroidulta, on se näin runsaasti käytettynä yksitoikkoinen ratkaisu. Levyn parhaaksi veisuksi osoittautuvassa Wanderingissa koskettimista puristetaan irti muunlaistakin äänimaisemaa, minkä lisäksi örinän ja naislaulun vuoropuhelu toimii kappaleessa kiitettävästi. Biisin on rakenteellisesti ja riffeiltään kenties sisariaan aavistuksen haastavampi, mikä luonnollisesti ansaitsee yhtyeen tämänkertaiseen välitodistukseen muutaman plussan lisää.

Levyn pitkänhuiskeat kappaleet jäävät lopulta kuitenkin jokseenkin anonyymeiksi, vaikka ne välttävätkin useimmat death/doomin sudenkuopat - ja niitähän tunnetusti riittää. Yhtye on esimerkiksi leikannut Last Momentsia demoversiosta noin kymmenellä minuutilla, eikä kappaleita muutenkaan venytellä tunnistamattomiksi tai ylikunnianhimoisiksi mutanteiksi. Harvasta alan tulokkaasta olen uskaltanut moista sanoa, mutta Terhenillä uskon olevan vielä ässiä hihassaan tulevia levyjään varten. Tällä hetkellä meno on kuitenkin vielä liian perusvarmaa.

6.5/10 Antti Korpinen / Imperiumi.net

INTERVIEWS
Nothing here yet.